Hiljaiseloa oon viettäny. Mielessä on ollu kirjottaa vaikka mistä, mut ilmeisesti voin kuitenkin sen verran hyvin, ettei oo ollu tarvetta avautua. Lääkkeet on auttanu ja käynnissä oleva loma on piristänyt - tosin loppuloma on menny törkeen flunssan kourissa.

Viime päivien aikana on kuitenkin ollu havaittavissa "taantumaa". Oon kokenu, että miun kiltteyttä ja ymmärtäväisyyttä on käytetty hyväksi, enkä saa asiaan minkäänlaista selitystä. Kun asian otin ryhmässä tiukan asiallisesti esille, sain vain itse kuraa niskaan, ja tietenkin pahan mielen. Miksi itsensä puolustaminen on niin vaikeaa? Aina oon ytittäny olla kiva ja ymmärtäväinen, mutta missä menee raja? Ja kuka ymmärtäisi joskus minuakin? Oisko se liikaa pyydetty?

Ensi viikolla pitäis palata lomalta töihin ja suoraan sanottuna se hirvittää. Jos pienet vastoinkäymiset latistaa näin, miten selviin asiakaspalvelutyöstä? Hain yhteen toiseen työhön, jossa olisi vähemmän stressiä, mut en tainnu päästä, kun ei oo viimeisen haastattelukierroksen jälkeen kuulunu mitään. Tuntuu rankalta.

Ois kiva saaha vertaistukea ja kuulla muiden kokemuksia, mutta onko kellään täällä enää aktiivista blogia? Oon yrittäny monesti selailla, mut kaikissa on edelliset julkaisut ollu monen vuoden takaa.