Paistaa se aurinko välillä risukasaankin, vai mites se sanonta menikään?

Tällä kertaa vähän iloisempi kirjoitus. Tänään on ollu vapaapäivä ja oon ollu tosi hyvällä tuulella. Aurinko paistaa ja oon saanu tehtyy paljon asioita, mitä on jo pitkään tehtävälistalla ollu, mutta jotka on aina tuntunu mukamas liian työläiltä. Ei ne ees oo, on vaan ollu helpompi lösähtää sohvalle kattelemaan tosielämän rikos- ja murhamysteereitä tai kölliä peiton alla kirjan kanssa.

Vihdoin tosiaan sain keittiön kaapit järjesteltyy toimivammiks ja turhat astiat kerättyy pois. Siivosin ja järjestelin myös kylppärin ja makkarin kaapit. Nii ja liimasin yhden hyllyn pidikkeen, joka on jo monta kuukautta repsottanu. Suunnittelin myös viikonlopun meikki- ja ihonhoitokutsuja ja tein somemarkkinointia siihen liittyen. Kävin kaupassa, setvin kirpparikamoja ja kävin hankkimassa salikortin - VIHDOIN JA VIIMEIN! Vielä kun sais sitten aikaseks lähtee treenaamaankin... On tullu kiloja ja löysää kerättyä näinä masennuksen ja uupumuksen täyteisinä kuukausina, ettei meinaa vaatteet mahtuu enää päälle. Harmittaa, kun sitä aina päästää ittensä huonoon kuntoon - muutama vuosi takaperin olin niin timmissä kunnossa, iloinen, energinen ja aikaansaava. Jospa sitä nyt rutinoituis tuohon liikuntaan - siitä saa kuitenkin niin paljon energiaa ja mielihyvää.

Huomenna ois taas työpäivä. Ehkä sitä sai virtaa siihenkin, mut nyt ois ollu vaan kiva jatkaa kotipuuhia, kun kerrankin vauhtiin pääsi. Mutta ei auta, pitänee siirtyillä pikkuhiljaa yöpuule, et jaksaa huomenna puurtaa. Toivottavasti hyvä fiilis jatkuis huomiseen. Paljon oon painajaisia nähny viime aikoina töihinkin liittyen.